Siirry pääsisältöön

supersitterin ongelma löytyy asenteesta


Superkokenut, yltiöpätevä sitteri... oikeesti, mulla on VAIN huonoja kokemuksia näistä. Ensin se soittaa meille illalla ja kysyy missä me oikein asutaan, mä ajattelin että se ehkä haluaa varmistaa ja annan ajo-ohjeet ja kerron ja olen ystävällinen – siellähän se kaikki tieto pitäis olla, sen papereissa. Aamulla se soittaa yhdeksältä, sen piti olla meillä varttia yli ja käymme seuraavan keskustelun:

S - Mä oon nyt tässä freewayn päässä ja mun navigaattori käskee kääntymään oikeelle vaikka sä sanoit et pitää jatkaa suoraan.
Mä – Jatka suoraan ja noudata niitä mun antamia ohjeita, ollaan uudella alueella ja navigaattori ei tiedä mihin mennä
S – Vastaatko sä nyt siitä et löydän jos ajan suoraan? Tää on ihan eri suuntaan kun mun GPS käskee menemään...
Mä – Kumpi tietää paremmin missä mä asun, sun GPS vai mä itse?
S – Mutku tää on ihan eri suuntaan kuin se navigaattori...
Mä – Sun navigaattori opastaa sut ylös yhtä mäkeä ja minä toista, me asutaan näitten kahden tien välissä, mutta mun neuvomaa tietä löydät varmasti
S – Mutku...
Mä – Nähdään kohta...

Tässä kohdassa mä tiedän että se tulee myöhästymään koska molemmissa mäissä on valtava tietyö ja siellä joutuu jonottamaan. Se tulee lopulta vartin myöhässä:

S – Sori, siellä oli tietyö
Mä – Joo, mä tiedän. Ei se mitään.
S – Onks ne noin pieniä? Sulla on ollut kiire tehdä lapsia kun ne on noin lähekkäin... oliks vahinko?
Mä – On ne joo noin pieniä (olisit, vittu lukenut sen sun paperin) ja ne on syntyneet minuutin välein.
S – Ai, onks ne kaksoset???? Mut nehän ei oo yhtään samannäköiset.

En katsonut tarpeeksi lähteä kouluttamaan tätä tyttöä munasolun hedelmöittymisestä ja jakautumisesta ja sen sellaisesta. Yllättävän monelle tulee yllätyksenä ettei kaksoset AINA olekaan ihan samannäköisiä. Musta tää on yllättäävää koska kaksosethan VOI olla myös eri sukupuolta, eikö se kuitenkin ole jo melkoinen ero?

S – Ai, pitääks mun vaihtaa vaippojaki?
Mä – Joo. Ohjeet on tossa pöydällä, mä lähden nyt... (auto on käynnissä oven edessä)
S – Mihin sä meet?
Mä – (Mitä se sulle kuuluu) Palaveriin ja olen jo myöhässä.
S – Ai, no hei sit.

Ja tällä tytöllä on siis liki kymmenen vuoden kokemus, koulutusta ja on jopa ihan erikoistunut 1-10 vuotiaisiin lapsiin??? Jätkä puhelimessa kehui sen maasta taivaaseen... Oli ensiapua ja elvytystä ja koulua ja tutkintoa ja sitä ja tätä. Ne paperilla hyvät on vaan aina näitä. Ja me puhutaan nyt ison yrityksen tarjoamasta edusta eli näittein ei pitäis oikeesti olla mistään syrjäkujilta kiskottuja vaan sataan kertaan tarkistettuja ja...

L:lle se oli kehunut että K on ihanin lapsi ketä se on koskaan hoitanut, O ei ilmeisesti päässyt kuitenkaan edes mitalisijoille.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...