Siirry pääsisältöön

supersitterin ongelma löytyy asenteesta


Superkokenut, yltiöpätevä sitteri... oikeesti, mulla on VAIN huonoja kokemuksia näistä. Ensin se soittaa meille illalla ja kysyy missä me oikein asutaan, mä ajattelin että se ehkä haluaa varmistaa ja annan ajo-ohjeet ja kerron ja olen ystävällinen – siellähän se kaikki tieto pitäis olla, sen papereissa. Aamulla se soittaa yhdeksältä, sen piti olla meillä varttia yli ja käymme seuraavan keskustelun:

S - Mä oon nyt tässä freewayn päässä ja mun navigaattori käskee kääntymään oikeelle vaikka sä sanoit et pitää jatkaa suoraan.
Mä – Jatka suoraan ja noudata niitä mun antamia ohjeita, ollaan uudella alueella ja navigaattori ei tiedä mihin mennä
S – Vastaatko sä nyt siitä et löydän jos ajan suoraan? Tää on ihan eri suuntaan kun mun GPS käskee menemään...
Mä – Kumpi tietää paremmin missä mä asun, sun GPS vai mä itse?
S – Mutku tää on ihan eri suuntaan kuin se navigaattori...
Mä – Sun navigaattori opastaa sut ylös yhtä mäkeä ja minä toista, me asutaan näitten kahden tien välissä, mutta mun neuvomaa tietä löydät varmasti
S – Mutku...
Mä – Nähdään kohta...

Tässä kohdassa mä tiedän että se tulee myöhästymään koska molemmissa mäissä on valtava tietyö ja siellä joutuu jonottamaan. Se tulee lopulta vartin myöhässä:

S – Sori, siellä oli tietyö
Mä – Joo, mä tiedän. Ei se mitään.
S – Onks ne noin pieniä? Sulla on ollut kiire tehdä lapsia kun ne on noin lähekkäin... oliks vahinko?
Mä – On ne joo noin pieniä (olisit, vittu lukenut sen sun paperin) ja ne on syntyneet minuutin välein.
S – Ai, onks ne kaksoset???? Mut nehän ei oo yhtään samannäköiset.

En katsonut tarpeeksi lähteä kouluttamaan tätä tyttöä munasolun hedelmöittymisestä ja jakautumisesta ja sen sellaisesta. Yllättävän monelle tulee yllätyksenä ettei kaksoset AINA olekaan ihan samannäköisiä. Musta tää on yllättäävää koska kaksosethan VOI olla myös eri sukupuolta, eikö se kuitenkin ole jo melkoinen ero?

S – Ai, pitääks mun vaihtaa vaippojaki?
Mä – Joo. Ohjeet on tossa pöydällä, mä lähden nyt... (auto on käynnissä oven edessä)
S – Mihin sä meet?
Mä – (Mitä se sulle kuuluu) Palaveriin ja olen jo myöhässä.
S – Ai, no hei sit.

Ja tällä tytöllä on siis liki kymmenen vuoden kokemus, koulutusta ja on jopa ihan erikoistunut 1-10 vuotiaisiin lapsiin??? Jätkä puhelimessa kehui sen maasta taivaaseen... Oli ensiapua ja elvytystä ja koulua ja tutkintoa ja sitä ja tätä. Ne paperilla hyvät on vaan aina näitä. Ja me puhutaan nyt ison yrityksen tarjoamasta edusta eli näittein ei pitäis oikeesti olla mistään syrjäkujilta kiskottuja vaan sataan kertaan tarkistettuja ja...

L:lle se oli kehunut että K on ihanin lapsi ketä se on koskaan hoitanut, O ei ilmeisesti päässyt kuitenkaan edes mitalisijoille.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...