Siirry pääsisältöön

ylläri pylläri


Mun piti vielä eilen palata kirjoittamaan, mutta sain jonku ihmeen vatsakipukohtauksen ja olin illan poissa pelistä... tänään on väsy valvotun kipuyön jäljiltä, mutta muuten olo kai parempi. L toi töistä tullessaan mulle varhaisen synttäri-joulu-muutenvaanlahjan ja mä olen kunnon materialistina ihan onnesta soikeena... Se ON aivan ihana ja sit siinä on vielä sellainen lastennurkkaus jossa kolmikko pääsee mellastaman ihan rauhassa, ilman että pääsevät käsiksi mun juttuihin. Kaikki kolme pikkunörttiä hipelöi mun uutta puhelinta aina kun silmä välttää...

Windows Phone 8; vasemmalla mun osasto ja oikealla Kids Corner

Eilen lounaalla lasten kanssa... ikkunan takana järjestellään jo perjantaina alkavaa joulukuusikauppaa...
Täällä joulu alkaa ihan OIKEESTI perjantaina - ihanaa!


Kommentit

  1. sanna21. marraskuuta 2012 klo 13.01

    Ihana ihana L. Mullekin kelpais;)

    Mäkin heräsin jouluun, kun tajusin että siivooja tulee huomenna ja sitten seuraavan kerran on jo joulukuu. Ulkovalot mies lupasi laittaa pihapuihin (maalaisten pimeänkarkoitusvalot;) ja sitten leivottiinhan me eilen jo pipareitakin. Neiti oli niiiiin innoissaan ja toinen pojistakin tahtoi "silittää" eli kaulita;) Ja pipareita on mussutettu sellaisella vauhdilla, että pitää tehdä lisää.

    Miten noi teidän puut kestää kuukauden? Sisällä? Mä ajattelin, et neiti saa huoneeseensa meidän muovikuusen ja oikeaa ei taideta ees laittaa, kun ei olla jouluna kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. marraskuuta 2012 klo 8.35

      :)

      Me laitetaan jouluvalot nyt viikonloppuna ja joulukoristeet ja... joulukuusen kanssa ollaan yleensä odotettu mun synttäreihin ja niin taidetaan tehdä nytkin. Kerran otettiin kuusi heti kiitospäivänä ja kyllä se oli aika säälittävässä tilassa jo jouluna ja taidettiin jo heti joulpäivän iltana nakata se pihalle. Ei ne siis kestä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää