hei, me lennetään - tai ainakin melkein

Me mennään taas – kolmen vapaapäivän jälkeen... kouluun, seurakunnan aamuryhmään ja kouluun, lounaalle, terapiaan, kouluun, terapiaan... ja sit kello onkin jo viis...

Musta on pelottavaa että mä oikeesti oon jotenkin leppoisampi äiti kun L on poissa... jatkuisko tää näin jos se ei koskaan tuliskaan takas – pitää tulla takaisin, tämä EI ollut vihje pysyä siellä!!!!!!! - vai palattaisko me normaaliin, kyllä varmaan... en loputtomiin jaksais olla se mukava, lehmänhermoinen, ”kiva äiti”. JA toisaalta musta tuntuu että noi kolmekin on ollut ”on their best behavior” ettei mutsi pimahda ja karkaa – kauhun tasapaino.

Eilen illalla opettelin telkkaa katsoessani neulomaan patenttia. Miksi mä oon aina kuvitellut että se on jotenkin vaikeeta ja monimutkaista? Sehän on ihan superhelppoa!

O vetää kolmatta jogurttiaan... kaks muuta ei syöneet ja O hoitaa homman... M on saanut vaatteet päälleen ja K katsoo Tuhkimoa välillä sylistä ja välistä taas lämppärin edestä.