Siirry pääsisältöön

hei, me lennetään - tai ainakin melkein


Me mennään taas – kolmen vapaapäivän jälkeen... kouluun, seurakunnan aamuryhmään ja kouluun, lounaalle, terapiaan, kouluun, terapiaan... ja sit kello onkin jo viis...

Musta on pelottavaa että mä oikeesti oon jotenkin leppoisampi äiti kun L on poissa... jatkuisko tää näin jos se ei koskaan tuliskaan takas – pitää tulla takaisin, tämä EI ollut vihje pysyä siellä!!!!!!! - vai palattaisko me normaaliin, kyllä varmaan... en loputtomiin jaksais olla se mukava, lehmänhermoinen, ”kiva äiti”. JA toisaalta musta tuntuu että noi kolmekin on ollut ”on their best behavior” ettei mutsi pimahda ja karkaa – kauhun tasapaino.

Eilen illalla opettelin telkkaa katsoessani neulomaan patenttia. Miksi mä oon aina kuvitellut että se on jotenkin vaikeeta ja monimutkaista? Sehän on ihan superhelppoa!

O vetää kolmatta jogurttiaan... kaks muuta ei syöneet ja O hoitaa homman... M on saanut vaatteet päälleen ja K katsoo Tuhkimoa välillä sylistä ja välistä taas lämppärin edestä. 


Kommentit

  1. Nyyperi14. marraskuuta 2012 klo 16.36

    Patentti on ihan superhelppoa! Tein pari tuubihuivia itelleni just patentilla.

    Ja näin pitempään jo lasten kanssa yksin olleena... kyllä se arkinen räyhämutsi aika nopeesti kuvioihin palas ;)

    VastaaPoista
  2. sanna21. marraskuuta 2012 klo 14.04

    Mikä on patentti? neule? Mitä sä oot tekemässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. marraskuuta 2012 klo 8.22

      Patentti on joo neuletyyppi - laitan sulle kuvaa... edelleen työstän sitä tilkkupeittoa meille olkkariin ja samalla M:lle kaulaliinaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää