Siirry pääsisältöön

vilkas


Maanantai aamupäivä kallistuu lopuilleen ja pojat nukkuvat riehuvat yläkerrassa – meidän quiet time on kaikkea muuta kuin quiet...

Aamusta leivoin leivän, jossakin välissä viikkasin ne pyykit, tiskikone on vielä tyhjentämättä. Kohta tulee M, syödään lounasta ja lähdetään puheterapiaan. Mä tykkään näistä harvoista arkiaamuista kun ei ole kiire. Illalla ravintolaan ystävien kanssa syömään hyvin ja juoruamaan vielä vähän paremmin.

Eilen taas mietittiin tuota meidän pyörremyrskyä... keväällä ne sanoi ettei vielä voi sanoa – katsotaan mihin suuntaan kallistuu... tuleeko siitä vilkas tavallinen poika vai alkaako vilkkaus häiritsemään muuta kehitystä... Kesän aikana tuntui siltä että se oli rauhoittumaan päin, mutta viimeiset viikot K ei ole oikeastaan keskittynyt edes syömään. Se on lähdössä ruokapöydästä ennen kuin muut on edes aloittaneet eikä se ole edes syönyt mitään, se ei vaan malta – ja meillä siis ei katsota telkkaria tai leikitä sillä aikaa kun syödään, ei oikeesti ole mitään kiirettä lähteä mihinkään... se ei jaksa piirtää tai tehdä palapelejä tai oikeastaan ees leikkiä se vaan riehuu ja hyppii ja juokse ja sinkoilee... Se kiusaa muita ja tönii ja kiljuu ja vaatii...  Se on varsinainen Ritva-Liisa Rasittava Lapsi. Meillä on niin paljon rauhallisempaa silloin kun se nukkuu tai on yläkerrassa arestissa ja nää kaksi muuta puuhailee keskenään.

Valmiina päivän seikkailuihin...
pellava"villa"takki - Eileen Fisher, mekko - Martin + Osa,
legginsit - halpa by Target

Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna15. lokakuuta 2012 klo 12.03

    Voihan vilkastus. Toivotaan, että lähestyvä kolme vuotta mittarissa helpottaa ikiliikkujan menoa. Olisko lähellä uimahallia, eiks se Phelpskin saanut purettua energiaansa altaassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa15. lokakuuta 2012 klo 18.43

      Kauhusta vapisten odotan sadetta ja sitä eiulkoiluilmaa... uimahallit toimii täällä vähän erilaisella periaatteella, eikä julkisia uimahalleja ole... aina pitää olla jäsen. Hyvä idea kyllä!

      Ihanaa kun kävit urakoimassa mulle paljon kommentteja, mä R-A-K-A-S-T-A-N kommentteja!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää