EMP - elää miehensä palkalla

Kiitos kaikille pitkistä ja runsaista kommenteista, päätin jo lukiessani vastata kaikille yhteisesti uudella kirjoituksella.

Ensinnäkin ne erilliset tilithän ei suoraan tarkoita sitä etteikö talous silti olisi yhteinen, jos rahaa silti käytetään sen kokonaisuuden mukaan tuijottamatta sitä kuka vastaa mistäkin kulusta ja mikä kuuluu kenellekin. Yhteistalous voi siis olla myös omilla tileillä, sehän on loppupeleissä enemmän  osapuolien korvienvälissä kuin tekniikassa. 

Se mikä mua hämmensi ajatuksena oli se että puolisoiden raha-asiat tosiaan olisivat täysin  erillisiä ja se että keskusteltaisiin siitä mitä kukakin maksaa ja kuinka paljon ja koska... mun mielestä se vaan on keskustelu joka ei loppuis koskaan... kärjistettynä voitais meidän perheessä todeta että mä kulutan keittiön lattiaa enemmän kuin L ja L taas joutuu ostamaan uuden imurin ja pesuaineet niistä omista rahoistaan koska mähän en sitä imuria tai pesuaineita juuri käytä. Tiskiharjat ja tiskiaine ja pyykinpesuaineet taas olis mun vastuulla. Lakanat kuluu L:llä enemmän kun se nukkuukin enemmän jne. Toinen mitä mä mietin oli lomat... meneekö varakkaampi puoliso kivemmalle lomalle kuin se jolla on vähemmän rahaa? Jääkö tuhlaajapuoliso kotiin tuhlaamaan kun säästäväisempi lähtee rannalle nautiskelemaan? Eikö nämä ole jo parisuhteen toimivuuteen vaikuttavia asioita? Toistaiseksi L on kuitenkin halunnut lomailla mun kanssa, saahan se ilmaisen lastenhoitajan mukaan maksaessaan mutkin mukaan... hihii! Mä oikeesti nauran kun tätä viimeistä kirjoitan.

Sit toinen mitä mietin sannan kommenttia lukiessani oli se, että täällähän lainsäädäntö on täysin erilainen Suomen lainsäädäntöön nähden...

Ensinnäkin useimmilla aviopuolisoilla on yhteisverotus eli kaikki rahat pistetään yhteen könttään ja verot maksetaan siitä kokonaisuudesta. Toki verot voi maksaa myös erikseen, mutta se tulee keskimäärin kalliimmaksi ja Uncle Sam saa enemmän rahaa sillä tavalla.  Suomessahan jo verotuksellisista syistä kannustetaan kai niihin erillisiin tileihin – ja onhan meillä tilejä, kummallakin kolme ja niissä käyttöoikeudet ristiin ja rastiin ja ees ja taas.

Toiseksi, jos toi L tossa nyt päättäis että sille riittää tää lapsipersehelvetti, tai se löytäis unelmiensa naisen on mulla jo juridinenkin suoja. L kun on elatusvelvollinen myös mun suhteen, jopa siinä määrin että mun elintaso ei saa laskea avioeron yhteydessä.  Kaikessahan on toki aina riskinsä puolin ja toisin ja varoja voi aina kätkeä ja... mutta en mä voi elää elämääni keskittyen aina pelkäämään ja miettimään sitä ikävintä mahdollista vaihtoehtoa. Meidän avioehto purettiin jo kymmenen vuotta takaperin ja kaikki on siis yhteistä.

Meillä on myös yhteinen testamentti ja siinä on määritelty mitä tapahtuu puolison tai meidän milempien kuollessa. Meidän valinta oli tehdä ns. ”I love you” testamentti ja sen mukaan puolisot perivät toisensa täysin ehdoitta ja näin ollen varoja ei jäädytetä puolison kuollessa. Meidän molempien kuollessa säätiöidään meidän varat, lapsille on määrätty holhooja ja edunvalvoja, joika myös valvoo säätiön rahoja kunnes lapset täyttävät 25.  Näin ollen lasten holhooja joutuisi siis hyväksyttämään hankintansa edunvalvojalla. Meillä molemmilla on  suomalaisittain melko mittava henkivakuutus ja mun vakuutussummaa nostettiin viime kesän tapahtumien jälkeen. Täällähän rahansa voi testamentata vaikka naapurin koiralle jos siltä tuntuu.

Vielä noista tuloista täytyy tähän todeta ettei täällä ole mitenkään poikkeavaa ettei toisella puolisoista ole tuloja. Mun ystävistä, näin nopeesti mietittynä vain kahdella on ihan oikea palkkatyö, muutama pyörittää jotain pikkubusinesta kotoaan tai ansaitsee satasen tai kaksi jollakin muulla tavalla, suurin osa on aikuisten oikeasti täysin varattomia, pennittömiä, puilla paljailla, elätettäviä. Tänään me ollaan näitten samojen naisten kanssa menossa miestemme rahoilla ulos syömään... ajattelin muuten ajaella sinne L:n bemarilla.